Kulttuuri budjetissa

11.9.2012

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki on luvannut tavoitella taiteelle lisävaroja Veikkauksen potista vuodelle 2014. Uutinen on otettu taidekentällä voitonriemuisesti vastaan, sillä muistissamme on hiljattain takaisin saadut Valtion taidemuseon määrärahat. Niihin esitetyt rajut leikkaukset herättivät paljon keskustelua ja reagointia, mutta tarina päättyi onnellisesti määrärahojen täysmääräiseen palauttamiseen budjettiriihessä.

Veikkauksen varat ovat toinen keskeinen lähde, josta kulttuuri budjettirahan ohella ammentaa. Budjettisäästöjen toteutuessa on äärimmäisen tärkeää löytää uusia varoja laman ovella kärvistelevälle kulttuurille. Kuten Arhinmäki toteaa, nyt etenevä valtion taidemuseon säätiöittäminen tulee kiristämään kuvataiteen rahoitusta entisestään merkittävällä tavalla lähivuosina. Tästä ei puhuta riittävästi julkisuudessa. Säätiöittämiseen tarvittava arviolta 20-25 milj. euron potti tullaan pitkälti ottamaan Veikkausvaroista. Säätiöittämisen aiheuttama kiristyvä taloustilanne ajaa museot sekä taidekentän toimijat ahtaalle ja vaikeuttaa jälleen kerran koko kulttuurialan tilannetta. Se myös vähentää taiteilijoiden toimeentuloa ja työllisyyttä.

Ei ole realistista samaan aikaan etsiä säästöjä ja kuvitella, että Suomi ei köyhtyvästä kulttuurielämästään vahingoitu.  Samoin on epärealistista kuvitella, että selviämme pelkillä vanhusten vaipparahoilla pahimman yli, ja voimme hetkeksi unohtaa henkisen sisällön elämässä kokonaan. Laman aikana kulttuurin kysyntä päinvastoin tutkimusten mukaan kasvaa ja taiteen arvostus korostuu, sillä arvojaan ja identiteettiään etsivät ihmiset eivät tyydy pelkkään materiaalisten tarpeiden tyydyttämiseen. Silloin on hyvä satsata kulttuuriin myös siksi, että monet tulevaisuuden työpaikat löytyvät juuri niin sanotuilta luovilta aloilta. Taide taas on kaiken luovuuden pohja.

Minulta kysytään usein miksi taiteilija ei voi hankkia toimeentuloaan omilla ansioillaan, kuten teosmyynnillä. Suomen alikehittyneillä markkinoilla tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että taiteilijat ja kulttuurintekijät joutuisivat hankkiutumaan maihin, joissa taidetta arvostetaan ja siihen satsataan aidosti. Taiteilijan paikka on korvaamaton taiteen tekijänä ja yhteiskunnallisten asioiden kommentoijana. Taiteen ja kulttuurin tulee toki kiristyvässä taloustilanteessa etsiä myös itse tulonlähteitä ja rahoitusta. Valtionhallinnon lakisääteinen tehtävä on kuitenkin – etenkin nyt laman edellä – turvata kulttuurin toteutumisen mahdollisuudet myös vaikeina aikoina. Tätä tehtävää ei voida jättää markkinoiden hoidettavaksi.

Tänä syksynä käytävissä kunnallisvaaleissa taiteen sisältö ja merkitys yhteiskunnassa jälleen mitataan. Taiteilija-lehti kutsuu syksyn mittaan poliitikkoja kommentoimaan kulttuurin arvoa uudessa kirjoitussarjassaan. Järjestämme syksyn aikana myös keskusteluja ajankohtaisista asioista sekä vaihtoehtoisesta tulonmuodostuksesta taiteilijalle. Taiteen edistämiskeskuksen kohuttu uudistus puolestaan etenee parhaillaan sivistysvaliokunnassa, jonne olemme menossa kuultaviksi. Toivomme muun muassa, että oikeus perustaa jaostoja pienempien taiteenalojen turvaamiseksi suurempien toimikuntien sisällä säilyy jatkossakin laissa. Haluaisimme myös, että kulttuurin yleismääritelmän asemesta puhuttaisiin ihan vain taiteesta, jota tulevan edistämiskeskuksen on määrä edistää.

Kirjoittaja on Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja ja Taiteilija-lehden päätoimittaja